Avainsana-arkisto: infraääni

Tiedote: SYTe ry aloittaa tuulivoimaloiden infraäänimittaukset

SYTe ry aloittaa tuulivoimaloiden infraäänimittaukset koko Suomessa. Mittauksilla on tarkoitus selvittää, kuinka kaukana tuulivoimaloista niiden säännöllinen painepulssi eli infraääni on havaittavissa.

Väestön terveydessä on Suomessa tapahtunut viime vuosina paljon muutoksia, joiden taustalla saattaa olla voimaloista tuleva infraääni. Monissa tutkimuksissa on saatu viitteitä siitä, että infraääni mm. häiritsee ihmisten unta. Tämä voi vaikuttaa mm. väsyneisyyden ja mielenterveyden häiriöiden lisääntymiseen. Tuulivoimaloiden tuottamia infraäänitasoja ja esiintymistä on tarkoitus mitata ympäri Suomen Rovaniemen korkeudelta Etelä-Suomeen asti.

finland-23572_1280Tuulivoimaloiden infraäänen on todettu ulkomaisissa tutkimuksissa leviävän ainakin 90 km:n etäisyydelle. Tutkimus koski pienempiä voimaloita, kuin mitä nyt on Suomeen rakennettu. Myös infraäänen haitallisuutta tukevia tutkimuksia on julkaistu ja tulossa julkaisuun. Tutkimuksin on jo selvästi voitu osoittaa, että ihminen reagoi myös kuulumattomaan ääneen.

SYTe ry oli osaltaan rahoittamassa Pohjanmaalla toteutettua usean mittarin yhtäaikaista mittausta lokakuussa 2017. Näiden mittausten perusteella näyttää todennäköiseltä, että suurten voimalakeskittymien, kuten Ilmajoen Santavuoren tai Vähänkyrön Torkkolan, infraäänipulssi näkyy helposti vielä 50 km:n päässä. Mittaustulokset selityksineen on esitetty mittaustekniikkaa tarjoavan yrityksen sivuilla.

Tuulivoimaloiden rakentaminen näyttää lisäävän systemaattisesti ihmisten oireilua, vaikka ihmiset eivät välttämättä yhdistä oireitaan tuulivoimaloihin. SYTe ry toteutti noin 200 henkilöä koskevan haastattelututkimuksen keväällä 2016. Tässä tutkimuksessa havaittiin, että tuulivoimaloiden tulon jälkeen noin puolen vuoden aikana uusia oireita syntyy eniten 5–15 km päässä tuulivoimaloista. Merkittävin oire oli unen häiriintyminen tai unirytmin muuttuminen sekä tuki- ja liikuntaelinten oireet. Oireiden ilmaantuminen kolminkertaistui riskialueella. Näistä kolmasosa oli vakavia sairastumisia tai aiheutti selvän työkyvyn heikkenemisen.

Tuulivoimaloiden infraäänen leviämisen selvittäminen on tärkeää, koska oletus siitä, että voimaloiden haitta olisi suurin välittömässä lähiympäristössä, voi olla merkittävä virhepäätelmä. Jos suurten voimalakeskittymien infraääni leviää kauaksi, tulee tämän merkitys väestön terveydelle selvittää.

Suomen ympäristöterveys ry perustettiin vuonna 2016. Taustalla on huoli ihmisten ja eläinten terveyteen vaikuttavien haittatekijöiden lisääntymisestä elinympäristössä. Tutkimuskohteena on tällä hetkellä tuulivoimaloiden aiheuttama terveyshaitta. Tutkimustietoja julkaistaan yhdistyksen sivuilla säännöllisesti. – syte

See English translation


Marchillo et al. (2015). On infrasound generated by wind farms and its propagation in low-altitude tropospheric waveguides. Journal of Geophysical Research: Atmospheres. Saatavilla: https://agupubs.onlinelibrary.wiley.com/doi/full/10.1002/2014JD022821

Auniogroup (2018). Ilmajoen alueen tuulivoimaloiden infraäänimittaukset [Infrasound Measurements of Wind Turbines in the Ilmajoki Region]. Saatavilla: https://www.auniogroup.com/2018/01/15/ilmajoen-alueen-tuulivoimaloiden-infraaanimittaukset/

Auniogroup. http://www.auniogroup.com/

Pilottitutkimus osoittaa infraäänihaitan vähenevän merkittävästi vasta yli 15 kilometrin päässä tuulivoimaloista. SYTen blogi 10.1.2019. Saatavilla: https://syte.fi/2019/01/10/pilottitutkimus-osoittaa-infraaaanihaitan-vahenevan-merkittavasti-vasta-yli-15-kilometrin-paassa-tuulivoimaloista/

Tuulivoimaloiden infraäänen leviämisalue on laajentunut nopeasti Suomessa vuosina 2016-2017

Suomessa vuonna 2017 tehdyt mittaukset osoittavat, että tuulivoimaloiden infraääni leviää 15–20 km:n etäisyydelle lähes kaikissa olosuhteissa. Tietyt sääolosuhteet edistävät infraäänen leviämistä paljon laajemmallekin, Marchillon ym. (2015) mukaan jopa 90 km:n etäisyydelle voimaloista. Nämä mittaukset tehtiin teholtaan 1,6 MW:n voimaloista. Suomeen rakennettujen voimaloiden keskimääräinen teho oli vuoden 2017 lopussa jo 3,5 MW.

Pilottitutkimuksemme tuulivoimaloiden infraäänihaitasta tehtiin vuoden 2016 keväällä. Sen tulosten mukaan asukkaiden saamat oireet vähenivät merkittävästi vasta noin 15-20 km:n etäisyydellä voimaloista. Pilottitutkimuksen aineiston keräsimme 0,5-1,5 vuoden kuluttua tuulivoimaloiden rakentamisesta alueille.

Pilottitutkimus tuloksineen kuvaa siis vuoden 2016 kevään tilannetta Satakunnassa ja Pohjois-Pohjanmaalla. Asennettu tuulivoimakapasiteetti oli tuolloin Suomessa lähes 1500 MW. Kuva 1 mallintaa tuulivoimaloiden infraäänen leviämistä vuoden 2016 puolivälissä.

Infrasound Finland 2016-07-01 Infrasound Finland 2018-01-01
Kuvat 1 ja 2. Tuulivoimaloiden infraäänen leviämismallinnukset, tilanne 1.7.2016 ja 31.12.2017.

Tämän jälkeen asennettu tuulivoimakapasiteetti Suomessa lisääntyi jyrkästi vuoden 2017 loppuun saakka, jolloin se oli noin 2000 MW. Myös tuulivoimaloiden infraäänipäästö on kasvanut. Kuva 2 mallintaa tilanteen vuoden 2017 lopussa. Suuret alueet aiemmin voimala-alueiden väliin jääneistä alueista ovat muuttuneet teollisen infraäänen peittämiksi.

Vuoden 2017 aikana eri puolilla Suomea tehtyjen infraäänimittausten perusteella on todettu, että tuulivoimaloiden sykkivä infraääni leviää 15–20 km:n etäisyydelle lähes kaikissa olosuhteissa.

Tiettyjen vuorokauden aikojen ja sääolosuhteiden tiedetään kuitenkin vaikuttavan infraäänen leviämiseen tätä paljon laajemmillekin alueille. Marchillon ym. (2015) mukaan tuulivoimaloiden infraääni leviää suotuisissa olosuhteissa 90 km:n etäisyydelle voimaloista. Nämä mittaukset tehtiin 60 voimalan alueelta Uudessa Meksikossa USAssa. Tutkimuksen voimalat olivat teholtaan ainoastaan 1,6 MW.

Suomeen asennettujen voimaloiden keskimääräinen teho oli yli 3 MW vuonna 2016 ja lähes 3,5 MW vuoden 2017 lopussa. Kuinka kauas niiden aikaansaama infraääni leviää?

Altistus tuulivoimaloiden melulle ja infraäänelle on jatkunut Suomessa siis jo vuosia, vuoden 2016 alusta tai jopa kauemminkin. Tämän jälkeen teollisen infraäänen kattama alue on laajentunut ja yhä useammat ovat altistuneet ja altistuvat sykkivälle infraäänelle. Vaikka vain osa asukkaista saisi oireita infraäänestä tai tiedostaisi oireiden syyn, kaikki alueella asuvat tai työskentelevät altistuvat infraäänelle.

Muutamat tulevat kuukaudet ja vuodet näyttävät, mitä pitkään, jopa vuosia jatkunut altistus tarkoittaa asukkaiden terveydentilan ja teollisen infraäänen aiheuttaman haitta-alueen laajenemisen kannalta Suomessa.

wind-park-1279726_640

English: Lue loppuun

Diagnostiset kriteerit: tuulivoimaloiden aiheuttamat terveyshaitat

Tuulivoimaloiden aiheuttamille terveyshaitoille on olemassa tieteelliset diagnostiset kriteerit (McMurtry & Krogh 2011, 2014). Tutkijoiden mukaan terveyshaitat teollisten tuulivoimaloiden ympäristössä (AHE/IWT) ovat osoittautuneet kiistanalaiseksi keskustelunaiheeksi. ”Tämä voi tuoda haasteita lääkäreille tuulivoimaloiden aiheuttaman altistuksen käsittelyssä. Erityisesti maaseudulla toimivien lääkärien on oltava tietoisia siitä, että ihmiset saattavat valittaa vastaanotolla useista, joskus sekalaisistakin oireista.”

Diagnoosit on jaettu neljään luokkaan:
1. Mahdollinen: mahdollinen diagnoosi otetaan huomioon erotusdiagnoosina.
2. Todennäköinen: valitusten syy liittyy todennäköisesti terveyshaittoihin teollisten tuulivoimaloiden ympäristössä (AHE/IWT).
3. Oletettu: mitään muuta selitystä diagnoosille AHE/IWT ei löydy sairauskertomuksesta, lääkärintarkastuksen tai asianmukaisten tutkimusten jälkeen.
4. Vahvistettu: muut diagnoosit ovat hyvin epätodennäköisiä, ts. vähemmän kuin yksi mahdollisuus 20:sta.

Seuraavassa keskitytään kohtaan 2, todennäköiseen diagnoosiin. Sen tärkeimmät kriteerit ovat seuraavat 4, joista diagnoosiin vaaditaan kaikki:
a) Asunto enintään 10 km:n päässä tuulivoimaloista.
b) Terveydentilan muutos käynnistymisen jälkeen tai varhainen altistuminen tuulivoimalan toiminnalle ja sen toimiessa. Oireet voivat olla piileviä jopa 6 kk.
c) Oireiden poistuminen yli 10 km:n päässä tuulivoimaloista.
d) Oireiden palaaminen palatessa ympäristöön, jossa on tuulivoimaloita.

Toiseksi tärkeimmät kriteerit ovat seuraavat (vähintään 3 esiintyy tai ilmenee tuulivoimalan toiminnan alettua):
a) Elämänlaadun huononeminen.
b) Jatkuvat unihäiriöt, vaikeus päästä uneen ja/tai pysyä keskeytymättömässä unessa.
c) Ärsyyntyneisyys, joka lisää stressitasoa ja/tai henkistä ahdistuneisuutta.
d) Pyrkimys jättää koti väliaikaisesti tai pysyvästi nukkumisen ja/tai palautumisen vuoksi.

Kolmanneksi tärkeimmät kriteerit
Vähintään 3 seuraavista seuraa tai pahenee usein tuulivoimalan toiminnan alettua. Jos toiseksi tärkeimmistä kriteereistä esiintyy oireita (b ja c), muita oireita ei tarvita todennäköisen diagnoosin tekemiseksi. Tutkijoiden kokemukseen perustuen seuraavassa luetellaan yleisimmät oireet:

doctor-3187935_1280-001Neurologiset:
a) tinnitus
b) huimaus
c) tasapaino-ongelmat
d) korvakipu
e) pahoinvointi
f) päänsärky

Kognitiiviset:
a) keskittymisvaikeudet
b) muistiongelmat tai -vaikeudet

Sydänperäiset:
a) kohonnut verenpaine (hypertensio)
b) sydämentykytys
c) laajentunut sydän (kardiomegalia)

Psykologiset:
a) mielialahäiriöt, ts. masennus ja ahdistuneisuus
b) turhautuneisuus
c) ahdistuneisuus
d) viha

Sääntelyhäiriöt:
a) diabeteskontrollin vaikeus
b) kilpirauhashäiriöiden puhkeaminen tai kilpirauhasen vajaa- tai liikatoiminnan kontrolliongelmat

Systeemiset:
a) uupumus
b) uneliaisuus

English: Lue loppuun

Pilottitutkimus osoittaa infraäänihaitan vähenevän merkittävästi vasta yli 15 kilometrin päässä tuulivoimaloista

Satakunnassa ja Pohjois-Pohjanmaalla tehty pilottitutkimus osoittaa tuulivoimaloiden infraäänen aiheuttaman haitan vähenevän merkittävästi vasta yli 15 kilometrin päässä voimaloista. Tutkimuksen toteutti Suomen ympäristöterveys (SYTe) ry vuoden 2016 keväällä.

– Kokemusperäisesti on huomattu, että tuulivoimaloiden rakentamisen jälkeen, yleensä muutaman kuukauden kuluessa, lähiseudun asukkailla on alkanut ilmetä monenlaisia oireita, sanoo Markku Mehtätalo, Suomen ympäristöterveys ry:n puheenjohtaja.

– Asiaa on mahdollista tutkia melko helposti ja muun muassa THL on yrittänyt tehdä näin, Mehtätalo jatkaa. THL:n tutkimuksessa vuonna 2016 oletettiin kuitenkin, että oireet vähenevät olennaisesti ensimmäisen 10 kilometrin matkalla siten, että lähellä voimaloita oireita on enemmän. Tutkimuksessa ei huomioitu muualla ympäristössä olevien voimaloiden vaikutusta.

– Mutta kokemuksesta tiedetään, että oireilevien henkilöiden oireet eivät yleensä vähene vielä tällä etäisyydellä, Mehtätalo toteaa. Myös mittauksin on voitu todeta, että nykyisin rakennettavien tuulivoimaloiden sykkivä infraääni ei olennaisesti heikkene tällä etäisyydellä. Hyvin lähellä voimaloita on muina riskitekijöinä kuuluva ääni ja sähkömagneettiset kentät.

Tutkimuksen aineisto kerättiin Satakunnasta ja Pohjois-Pohjanmaalta

Pilottitutkimuksen otos täyttää tilastollisen otoksen vaatimukset. Aineisto kerättiin Satakunnasta ja Pohjois-Pohjanmaalta, pääosin alueilta, joille oli rakennettu tuulivoimaloita 0,5–1,5 vuotta ennen haastatteluhetkeä (ks. kuvio 1 Pohjois-Pohjanmaalta). Kohteena oli noin 50 perhettä, joista jokaisen perheenjäsenen oireet selvitettiin. Yhteensä tutkimuksessa oli mukana noin 200 ihmistä.

kuvio 1Kuvio 1. Keltaisella rajatulla alueella tuulivoimaloiden infraääni on lähes jatkuvaa. Alue sijaitsee Oulun läänin eteläosassa.

– Lisäksi pilottitutkimuksessa huomioitiin kaikkien voimaloiden sijainti, eikä suljettu etukäteen pois sitä mahdollisuutta, että voimala-alueiden välissä vaikutus voi olla suurempi ja jatkua kauemmas kuin yksittäisen, selvästi erillään olevan voimala-alueen vaikutus, Mehtätalo kertoo.

Yöunen häiriintyminen tyypillinen infraäänen aiheuttama oire

Tutkimuksen peruskysymyksenä oli, oliko perheessä huomattu terveydentilassa muutoksia viimeisen puolen vuoden tai vuoden kuluessa. Kysymyksen sanamuoto ajankohtaa koskien riippui siitä, milloin vaikutus lähimmistä tuulivoimaloista olisi voinut alkaa. Haastateltaville ei kerrottu etukäteen mahdollisesta yhteydestä tuulivoimaloihin.

– Pääosa vastaajista ei kyennyt nimeämään muutosta terveydentilassaan yleisesti kysyttäessä. Kuitenkin erillisiin oirekohtaisiin kysymyksiin annettiin paljon vastauksia, Mehtätalo sanoo.

– Tyypillisintä oli unen häiriintyminen tai yöunen tarpeen muuttuminen, väsymys ja erilaiset säryt. Vain hyvin harva, muutama vastaaja, piti mahdollisena syynä tuulivoimaloita.

Haitallinen tai vakava oireilu kolme kertaa yleisempää lähellä tuulivoimaloita

Vastaukset luokiteltiin oireiden haitallisuuden mukaan ja niistä tehtiin tilastollinen analyysi. Haitallista tai vakavampaa oireilua oli noin kolme kertaa enemmän tuulivoimaloiden lähellä (alle tai noin 15 km:n etäisyydellä voimaloista) kuin kauempana niistä (ks. kuvio 2).

kuvio 2Kuvio 2. Oireet lähes jatkuvassa tai usein kestävässä infraäänialtistuksessa (alle tai noin 15 km tuulivoimaloista) sekä kauempana (yli 15 km:n etäisyydellä) voimaloista.

– Analyysin perusteella näyttää vahvasti siltä, että voimaloiden rakentamisen jälkeen samanaikaisia oireita tulee suurimmalle osalle ihmisistä tuulivoimaloiden vaikutuspiirissä. Suurin osa oireista on tyypillisiä stressioireita, Mehtätalo kertoo.

Vaikka osa ihmisistä on epäillyt oireiden johtuvan tuulivoimaloista, etenkin jos voimalat ovat näkyvissä tai niiden mahdollisista haittavaikutuksista on kuullut etukäteen, oireita tulee asenteesta riippumatta. – Tutkimus osoittaa, että oireilu ei johdu asenteista, Mehtätalo toteaa.

Oireiden ilmeneminen aleni merkittävästi vasta 15–20 km:n päässä voimaloista (ks. kuvio 2). Mikäli voimaloita on eri puolilla ja ihminen oleskelee alueella paljon, riski oireisiin kasvaa.

Infraäänen haitta-alue oletetaan liian pieneksi

– Myöhemmin vuoden 2017 aikana eri puolilla Suomea tehtyjen infraäänimittausten perusteella on todettu, että 15–20 km on tyypillinen etäisyys, jonne asti tuulivoimaloiden sykkivän infraäänen voidaan mittauksin todeta lähes kaikissa olosuhteissa leviävän, Mehtätalo kertoo. Amerikkalaisen tutkimuksen mukaan infraääni leviää suotuisissa olosuhteissa 90 km:n etäisyydelle voimaloista.

Mikäli pilottitutkimuksen otos on edustava, suomalaisista noin 400.000 kärsii oireista tuulivoimaloista johtuen ja heistä vain noin 10.000 yhdistää oireilun tuulivoimaloihin. Pienen tutkimusaineiston vuoksi vahvoihin johtopäätöksiin on suhtauduttava varauksella.

– Tutkimus osoittaa kuitenkin selvästi, että kaikissa aiemmin tehdyissä tutkimuksissa haitta-alue on jo etukäteen oletettu liian pieneksi, sanoo Markku Mehtätalo. – Muun muassa erään toisen amerikkalaistutkimuksen laaja, perusteellinen aineisto, jota käytetään useissa julkaisuissa, on kerätty 11,7 km:n säteellä voimaloista. Tästä syystä tutkimuksissa ei voida havaita terveyshaittaa, koska oireilu ei vielä tällä etäisyydellä muutu, hän päättää. – syte


Auniogroup (2017). Tutkimuksen käynnistyminen. Saatavilla: https://www.auniogroup.com/2017/03/10/tutkimuksen-kaynnistyminen/

Auniogroup (2017). Tuulivoimaloiden infraääni on uusi signaali ympäristössä. KauppaSuomi 34/2017, s. 6-7. Saatavilla: https://www.auniogroup.com/2017/09/11/tuulivoimaloiden-infraaani-on-uusi-signaali-ymparistossa/

Auniogroup (2018). Ilmajoen alueen tuulivoimaloiden infraäänimittaukset. Saatavilla: https://www.auniogroup.com/2018/01/15/ilmajoen-alueen-tuulivoimaloiden-infraaanimittaukset/

Auniogroup (2017). Kokkolan tuulivoimaloiden käynnistyminen. Saatavilla: https://www.auniogroup.com/2017/12/30/kokkolan-tuulivoimaloiden-kaynnistyminen/

Marchillo et al. (2015). On infrasound generated by wind farms and its propagation in low-altitude tropospheric waveguides. Journal of Geophysical Research: Atmospheres. Saatavilla: https://agupubs.onlinelibrary.wiley.com/doi/full/10.1002/2014JD022821

Pilot Study SYTe 2016 – English translation (pdf-file)

Pilot Study SYTe 2016 – WindWatch.org

Pilotstudie SYTe 2016 – Deutsche Übersetzung

Tiede ei tiedä turvallista etäisyyttä tuulivoimaloihin

Professori Mariana Alves-Pereira Portugalista oli Suomen Uutisten haastateltavana syyskuun alkupuolella. Hän kertoi matalataajuisen melun ja infraäänialtistuksen vaikutuksesta terveyteen, ensimmäisistä oireista sekä lääketieteellisistä testeistä, joilla altistuminen on todettavissa.

Alves-Pereiran mukaan tiede ei tiedä, onko infraäänen tai matalataajuisen äänen lähteen luonteella, koolla tai teholla yhteyttä oireisiin.

– Mutta olemme huomanneet, että lähellä suuria tuulivoimaloita asuvat saavat nopeammin ja rajumpia oireita kuin pienempien voimaloiden lähellä asuvat, hän kertoo.

– Erityisen herkkiä ovat autistiset lapset ja aikuiset. Samoin monissa ammateissa altistutaan työperäisesti, mutta he saavat palautumisaikaa. Kodeissa altistuneet eivät sitä saa, hän muistuttaa.

Jos pystyy palautumaan, voi mahdollisesti kestää tilannetta.

– Mutta jos lepoon ei ole mahdollisuutta, kuten maanviljelijällä jonka on ruokittava eläimet joka päivä, hänellä ei ole muuta vaihtoehtoa kuin paeta kodistaan, Alves-Pereira sanoo.

farm-house-3232-045

Viranomaiset eivät tunnusta tilannetta ongelmaksi, joten sairastuneelle ei tehdä lääketieteellisiä kokeita, joilla hän voisi todistaa olevansa sairas.

– Se on kuin noidankehä, Alves-Pereira kuvaa ja jatkaa: – Mutta jos joku diagnosoidaan luulosairaaksi, tarvitaan testejä. Se pitää osoittaa testein!

– Vaikka lääkärikunnasta tuntuisi, että nämä ihmiset voivat ehkä olla luulosairaita, se pitää osoittaa testein. Suomessa puhutaan luulotaudista, muualla psykosomaattisista sairauksista tai nosebo-effektistä. Jos tieteessä väitetään mitään tällaista, se pitää todistaa testein. Missä lääkärikunta siis menee? professori Alves-Pereira kysyy.

Alves-Pereiran mukaan se, miten altistumista epäilevän tulisi toimia riippuu siitä, onko kyse altistuksesta työpaikalla vai kotona.

– Jos olet altistunut kotona, pakene, hän sanoo. – Tai mene lääkärille ja vaadi kokeita.

– Vaikka haluaisit taistella kotisi puolesta, et voi asua siellä, koska tulet koko ajan sairaammaksi, eikä kukaan välitä, ei edes lääkäri. Neuvoni on että pakene, taistele muualta käsin kotisi puolesta, hän sanoo.

– Ihmiset laitetaan mahdottomiin tilanteisiin, eri puolilla maailmaa ongelmaa tutkinut Alves-Pereira näkee. – Jotkut asuvat asuntovaunuissa, jotkut ovat jättäneet kokonaan kotinsa. Lääkärikunta ei pidä ihmisten puolta, poliitikot kannattavat voimaloiden rakentamista.

ruovesi-kuvapp

Alves-Pereiran tutkimusryhmä analysoi parhaillaan kahdeksasta kodista mitattuja tietoja. Ne on kerätty 1–23 km:n etäisyydeltä lähimmistä tuulivoimaloista. Datan analysointi on vielä kesken.

– Olemme mitanneet tuulivoimaloiden akustisen jäljen kodissa, joka on 12 km:n päässä lähimmästä tuulivoimalasta, Alves-Pereira kertoo.

– Eri maat antavat suojaetäisyyksiä: 10 X rungon korkeus, 5 X rungon korkeus. Välkkeelle voidaan laskea suojaetäisyys, mutta ei melulle. He vetävät lukuja hatusta, professori Alves-Pereira sanoo.

– Tutkimus ei tiedä, mikä olisi turvallinen etäisyys asua tuulivoimaloista. Tiede ei tiedä, hän toistaa.  – Henkilökohtaisesti en itse asuisi 20 kilometriä lähempänä tuulivoimaloita, Alves-Pereira toteaa. – syte

Lue loppuun

Matalataajuiselle melulle altistuminen on todettavissa lääketieteellisin testein

Professori Mariana Alves-Pereira Portugalista oli Suomen Uutisten haastateltavana syyskuun alkupuolella. Hänen tutkimusryhmänsä tutkii vibroakustista oireyhtymää, VADia. Sen aiheuttajana on tekijä, jota ei havaita: matalataajuinen melu ja infraääni.

Alves-Pereira kertoo melun torjuntaan liittyen, että historiallisesti tarkasteltuna melun torjunnalla on tarkoitus suojata kuuloa. Tähän kehitettiin dBA-mittaus.

– Se mittaa kuitenkin vain kuuloalueen ääniä, niitä jotka kuulemme hyvin. Se ei mittaa lainkaan niitä ääniä, joita emme kuule, hän sanoo.

– Silti dBA:ta käytetään infraäänen ja matalataajuisen melun mittaamiseen! dBA-mittaus on tieteellisesti kelvoton infräänien mittaamiseen, professori Alves-Pereira toteaa.

Aivan kuten ihmissilmä ei aisti röntgensäteitä tai ultraviolettisäteilyä, ihmiskorva ei yleensä aisti infraääntä. Matalataajuisen melun ja infraäänen luomaan ongelmaan ollaan haluttomia puuttumaan, sillä niille altistuvat monet.

– Haluttomuus puuttua oli olemassa jo kauan ennen tuulivoimaloita. Jos tunnustetaan, että ne ovat ongelma tuulivoimaloiden aiheuttamana, ovat ne ongelma myös muualla, Alves-Pereira sanoo. – Aivan kuten asbestin suhteen tiedettiin, että se on vaarallista ja ihmiset sairastuivat, mutta silti sen käyttämistä jatkettiin. Nyt se poistetaan joka paikasta!

– Lentokenttien lähellä asuvien ihmisten terveydentilasta on tehty hyvin paljon tutkimuksia. Heillä on enemmän verenpainetautia, sydän- ja verisuonitauteja, he tekevät useammin itsemurhia, Alves-Pereira luettelee. Mutta ääni mitataan dBA:na, eikä myönnetä, että ongelma on infraäänessä ja matalataajuisessa melussa.

nurse-2536964_640

Alves-Pereiran tutkimusryhmä aloitti työperäisen altistuksen tutkimisen vuonna 1980. Noin 20 vuodessa he ovat löytäneet olennaisimmat lääketieteelliset diagnostiset kokeet oireyhtymän toteamiseksi.

Saadessaan valituksia noin vuodesta 2000 lähtien kodeista he eivät ensin uskoneet niihin, mutta tekivät kodeissaan altistuneille samat kokeet kuin työperäisestä altistuksesta kärsiville, ja niiden tulos oli positiivinen.

– Jos epäilee, että on altistunut infraäänelle ja matalataajuiselle äänelle, on olemassa kaksi tärkeää testiä, Alves-Pereira sanoo. – Ensimmäinen on keuhkojen toimintaa mittaava pCO2-testi (hiilidioksidiosapainetesti) hengityksen säätelyyn (respiratory drive).

– Eräs harvinaisempi testi arvioi, onko jossain aivojen alueella vammaa. Infraäänelle ja matalataajuiselle melulle altistuneilla tämä testi näyttää positiivista, hän sanoo ja jatkaa: – Toinen, kognitiivinen testi mittaa aivojen vasteaikaa, reaktioaikaa ärsykkeisiin. Infraäänelle tai matalataajuiselle melulle altistuneiden kognitiiviset kyvyt ovat heikentyneet.

Muihin lääketieteellisiin diagnostisiin testeihin palataan blogissa myöhemmin.

English: Lue loppuun

Unihäiriöt ensimmäisiä oireita matalataajuiselle melulle altistumisesta

Professori Mariana Alves-Pereira Portugalista vieraili Suomessa syyskuun alkupuolella ympäristöterveysseminaarimme toisena puhujana. Alves-Pereiran tutkimusryhmä on tutkinut infraäänen ja matalataajuisen melun vaikutuksia terveyteen jo vuodesta 1988. Tutkimusryhmän mukaan pitkäaikainen altistus voi aiheuttaa ns. vibroakustisen oireyhtymän, VAD:n.

Ongelmia voivat aiheuttaa monet infraäänen tai muun matalataajuisen melun lähteet: esimerkiksi ilmastointijärjestelmät, suuret kompressorit, lentokoneet tai metrot.

– Infraäänen ja matalataajuisen äänen aiheuttamia ongelmia on ollut jo yli 30 vuotta ennen tuulivoimaloita, Alves-Pereira kertoo. – Tuuliturbiinit ovat pitkässä listassa viimeisin, mikä voi aiheuttaa infraääntä ja matalataajuista melua koteihin, joten niiden myötä ongelma on tullut jälleen esiin.

Kesä SuomiOireyhtymän syntyminen riippuu siitä, onko kyse töissä vai kotona tapahtuneesta melualtistuksesta. Työperäinen altistus on lyhytaikaisempaa ja keholla on aikaa palautua. Kotona melualtistuksessa sen sijaan myös nukutaan.

– Ihmiset, jotka altistuvat infraäänelle ja matalataajuiselle melulle kodissaan, kertovat usein heräävänsä väsyneinä, Alves-Pereira sanoo.

Unihäiriöt alkavat muutaman kuukauden altistuksen jälkeen. Niiden myötä alkavat muistiongelmat ja keskittymisvaikeudet. Ajan mittaan joillekin tulee ruoansulatusongelmia tai iho-oireita.

– Oireet liittyvät univajeeseen. Korvissa voi kuulua ääniä, rinnalla voi olla painon tunnetta taikka korvissa paineentunnetta. Oireet eivät kuitenkaan ole samanlaisia kaikilla.

Alves-Pereiran mukaan ihmiset eivät useinkaan tunnista oireiden syytä, vaan pitävät syynä ruokavaliota, elämäntapoja tai ikääntymistä, mutta oireilu jatkuu. Kun vaihdetaan paikkaa tai lähdetään lomalle, olo paranee ja herää epäilys siitä, että oireet aiheuttaa jokin muu.

English: Lue loppuun