Avainsana-arkisto: Mehtätalo

Tuulivoiman terveyshaittoja tutkittaessa tulee koeasetelman olla oikea

Terveyshaittojen yhteys tuulivoimaloihin on tutkittavissa objektiivisesti tilastollisena tutkimuksena. Monessa alalta tehdyssä tutkimuksessa aineisto kokonaisuudessaan on kuitenkin liian läheltä voimaloita. Mehtätalon ym. (2019) pilottitutkimus osoittaa oireiden ja infraäänialtistuksen välisen, tilastollisesti merkitsevän yhteyden: mitä jatkuvampaa tuulivoimaloiden säännöllinen painepulssi eli infraäänisyke on, sitä nopeammin se sairastuttaa.

Tuulivoimaloiden riskietäisyys terveydelle kasvaa voimaloiden korkeuden, tehon tai määrän kasvaessa tai pitkäaikaisaltistuksessa, Mehtätalon ym. (2019) tutkimus osoittaa. Tutkimuksessa haastatelluista perheistä osa asui lähellä voimaloita, osa useiden kymmenien kilometrien päässä. Oireita selitettiin joko suoralla etäisyydellä lähimpään tuulivoimalaan tai karttamallinnuksen altistusvyöhykkeellä. Oireiden yhteys kokonaisaltistusta kuvaavan karttamallinnuksen mukaiseen haittaan on tilastollisesti merkitsevä.

Monessa alalla tehdyssä tutkimuksessa koko aineisto on kerätty liian läheltä voimaloita. Esimerkiksi Michaudin ym. (2016) tutkimuksen aineistosta on julkaistu useita tutkimuksia. Sen aineisto on kerätty kuitenkin vain 11,2 km:n säteellä tuulivoimaloista.

Finland wind turbines Auniogroup

Myös Hongiston marraskuussa 2019 esittelemän tutkimuksen kontrolliryhmä on liian läheltä voimaloita. Tutkimuksessa vastaajat jaettiin neljään ryhmään tuulivoimamelun mallinnetun äänitason (LAeq) mukaan. Kolmella ryhmällä (<25 dB, 25-30 dB, >30 dB LAeq) oli voimaloita näköetäisyydellä 0,9-2,7 km:n päässä. Kontrolliryhmällä lähimmät voimalat sijaitsivat yli 6,8 km:n päässä.

Tutkimus tarkasteli oireiden ja sairauksien esiintyvyyttä. Edellä mainittujen ryhmien ja kontrolliryhmän välisissä oireissa ei havaittu tilastollisesti merkitsevää eroa tuuliturbiinisyndrooman (WTS) mukaisten oireiden esiintyvyyden suhteen. Edelleen tulosten mukaan sairauksia ei raportoitu voimaloiden lähellä enempää kuin niistä kauempana olevien parissa. Tutkimus ei siten vahvistanut syndrooman olemassaoloa, eikä tukenut sitä, että tuulivoima-alueen lähellä sairastuttaisiin muuta väestöä enemmän. (Hongisto 2019.)

Tuulivoimalat Suomessa, ks. tutkimuksen kohteet Porin Peittoo, Iin Olhava ja Salon Märynummi Auniogroupin sivuilta (kuvakaappaus).

Hongiston (2019) tutkimuksessa on kuitenkin muutama muukin ongelma. Ensinnä voi huomauttaa, että vain vajaan 7 km:n etäisyys ympäristöään korkeammalle sijoitettuihin tuulivoimaloihin tarkoittaa edelleen näköetäisyyttä.

Toinen tutkimuksellinen ongelma on haastateltavien asenne tuulivoimaloiden lähellä, jossa oireita paitsi liiotellaan myös vähätellään. Siksi on tärkeää, että oireiden yhteys tuulivoimaloihin tutkitaan objektiivisesti tilastollisena tutkimuksena, eikä etsimällä tilastollista merkitsevyyttä ryhmien vastausten ja etäisyyksien väliltä.

Kauhajoki Mustaisneva 310316
Kauhajoen Mustaisnevan tuulivoimaloita. Etäisyys 4,0-4,6 km kuvanottopaikasta. Julkaistu kuvaajan luvalla.

Monessa aiemmassa tutkimuksessa on ollut samankaltainen koeasetelma kuin edellä ja myös tulokset ovat olleet pitkälti samoja. Tuloksissa on kuitenkin kyse siitä, ettei tuulivoimaloiden kuuluva ääni eikä siten ilmeisesti asennekaan sairastuta ihmisiä, vaan sairastumisen syynä on jokin muu. Syytä ei kuitenkaan saada tutkimuksen asetelman vuoksi selville, sillä siinä verrataan vakavasti tai nopeasti sairastuneita lievästi tai hitaammin sairastuneisiin, eikä terveisiin, joilla ei ole vastaavia altisteita ympäristössään.

Perustellusti voi kysyä, onko tutkimuksen koeasetelma tarkoitushakuinen, kun kontrolliryhmää ei ole otettu varmuudella haitattomalta alueelta esimerkiksi 200 km:n päästä tuulivoimaloista?

Tuulivoimaloiden painepulssien tiedetään jo Saksassa vuosina 2004-2016 tehtyjen, valtion rahoittamien pitkäaikaismittausten perusteella leviävän yli 20 km:n etäisyydelle voimaloista (Ceranna & Pilger 2016), tutkitusti ainakin 90 km:n etäisyydelle (Marchillo ym. 2015) ja Suomessa tehtyjen mittausten mukaan ilmeisesti vieläkin kauemmas voimaloista. Itse tuuliturbiinisyndroomahan on vahvistettu Kelleyn ym. tutkimuksessa jo vuonna 1985. Tutkimuksen rahoitti USAn energiavirasto.

Tutkittaessa tuulivoiman haittoja koeasetelma on siten erittäin tärkeä. Sen valinnasta on kiinni, onko tutkimuksella mahdollista päästä todellisiin tuloksiin ja millaiset johtopäätökset niistä voi tehdä.

kuvio 1

Mehtätalon ym. (2019) tutkimuksessa kontrolliaineistona oli karttamallinnus tuulivoimaloiden infraäänisykkeen leviämisestä, jatkuvuudesta ja voimakkuudesta (ts. altistusvyöhykkeistä) (ks. kuva). Oireiden ja altistusvyöhykkeiden välillä havaittiin tilastollinen merkitsevyys. Mitä jatkuvampaa tuulivoimaloiden painepulssit eli infraääni on, sitä nopeammin se sairastuttaa.

Käytännössä tutkimuksen tulokset tarkoittavat sitä, että tällä hetkellä tuulivoimaloiden tuottaman infraäänen sairastuttavuusvaikutus voi yltää jo lähes koko Suomeen. Jos infraäänisykettä esiintyy edes vähän, se sairastuttaa, vaikkakin hitaammin. – syte/pm


Mehtätalo ym. (2019). Tuulivoimaloiden infraäänen vaikutus sen leviämisen perusteella voimaloiden ympäristössä oleskelevien terveyteen Suomessa. Tilastollinen analyysi. Yhteenveto.

Michaud, DS, Keith, SE, Feder, K. & Voicescu, SA (2016). Personal and situational variables associated with wind turbine noise annoyance. The Journal of the Acoustical Society of America 139, 1455 (2016). Available: https://doi.org/10.1121/1.4942390

Ympäristöministeriö (2019). Rakennetun ympäristön energiakysymysten neuvottelupäivät. 27.-28.11.2019. Ohjelma ja esitykset. Saatavilla: https://www.ym.fi/fi-FI/Ministerio/Rakennetun_ympariston_energiakysymysten_(51543) . Video: https://www.youtube.com/watch?v=FtMCI5PE1cs&feature=youtu.be&t=18240

Hongisto, V. (2019). Tuulivoimamelun häiritsevyyden selittäjät – tutkimus kolmelta tuulivoima-alueelta. Esityksen diat (pdf). Saatavilla: https://www.ym.fi/download/noname/%7BC4F93E2A-4C5C-416F-BCBF-763D766B896C%7D/153173

Ceranna, L & Pilger, C (2016). Der unhörbare Schall von Windkraftanlagen. Bundesanstalt für Geowissenschaften und Rohstoffe (BGR). Erhältlich: https://www.bgr.bund.de/DE/Themen/Erdbeben-Gefaehrdungsanalysen/Seismologie/Kernwaffenteststopp/Projekte/abgeschlossen/hufe_wka.html

Tuulivoimaloiden infraääni mitattavissa 40-60 km:n etäisyydellä voimaloista yli puolena mittauspäivistä. SYTen blogi 3.8.2019. Saatavilla: https://syte.fi/2019/08/03/tuulivoimaloiden-infraaani-mitattavissa-40-60-kmn-etaisyydella-voimaloista-yli-puolena-mittauspaivista/

Kelley, ND, McKenna, HE, Hemphill, RR, Etter, CL, Garrelts, RL & Linn, NC (1985). Acoustic Noise Associated with the MOD-1 Wind Turbine: Its Source, Impact, and Control. SERI/TR-635-1166 UC Category: 60 DE85002947. Prepared under Task Nos. 1066.70 and 4803.10 WPA No. 171A. Solar Energy Research Institute. A Division of Midwest Research Institute. Golden, Colorado. Prepared for the U.S. Department of Energy. Contract No. DE-AC02-83CH-10093. Available: https://stopthesethings.files.wordpress.com/2013/07/kelley-et-al-1985.pdf

Marchillo, O., Arrowsmith, S., Blom, Ph. & Jones, K. (2015). On infrasound generated by wind farms and its propagation in low-altitude tropospheric waveguides. Journal of Geophysical Research: Atmospheres. Available: https://agupubs.onlinelibrary.wiley.com/doi/full/10.1002/2014JD022821

Pilottitutkimus osoittaa infraäänihaitan vähenevän merkittävästi vasta yli 15 kilometrin päässä tuulivoimaloista

Satakunnassa ja Pohjois-Pohjanmaalla tehty pilottitutkimus osoittaa tuulivoimaloiden infraäänen aiheuttaman haitan vähenevän merkittävästi vasta yli 15 kilometrin päässä voimaloista. Tutkimuksen toteutti Suomen ympäristöterveys (SYTe) ry vuoden 2016 keväällä.

– Kokemusperäisesti on huomattu, että tuulivoimaloiden rakentamisen jälkeen, yleensä muutaman kuukauden kuluessa, lähiseudun asukkailla on alkanut ilmetä monenlaisia oireita, sanoo Markku Mehtätalo, Suomen ympäristöterveys ry:n puheenjohtaja.

– Asiaa on mahdollista tutkia melko helposti ja muun muassa THL on yrittänyt tehdä näin, Mehtätalo jatkaa. THL:n tutkimuksessa vuonna 2016 oletettiin kuitenkin, että oireet vähenevät olennaisesti ensimmäisen 10 kilometrin matkalla siten, että lähellä voimaloita oireita on enemmän. Tutkimuksessa ei huomioitu muualla ympäristössä olevien voimaloiden vaikutusta.

– Mutta kokemuksesta tiedetään, että oireilevien henkilöiden oireet eivät yleensä vähene vielä tällä etäisyydellä, Mehtätalo toteaa. Myös mittauksin on voitu todeta, että nykyisin rakennettavien tuulivoimaloiden sykkivä infraääni ei olennaisesti heikkene tällä etäisyydellä. Hyvin lähellä voimaloita on muina riskitekijöinä kuuluva ääni ja sähkömagneettiset kentät.

Tutkimuksen aineisto kerättiin Satakunnasta ja Pohjois-Pohjanmaalta

Pilottitutkimuksen otos täyttää tilastollisen otoksen vaatimukset. Aineisto kerättiin Satakunnasta ja Pohjois-Pohjanmaalta, pääosin alueilta, joille oli rakennettu tuulivoimaloita 0,5–1,5 vuotta ennen haastatteluhetkeä (ks. kuvio 1 Pohjois-Pohjanmaalta). Kohteena oli noin 50 perhettä, joista jokaisen perheenjäsenen oireet selvitettiin. Yhteensä tutkimuksessa oli mukana noin 200 ihmistä.

kuvio 1Kuvio 1. Keltaisella rajatulla alueella tuulivoimaloiden infraääni on lähes jatkuvaa. Alue sijaitsee Oulun läänin eteläosassa.

– Lisäksi pilottitutkimuksessa huomioitiin kaikkien voimaloiden sijainti, eikä suljettu etukäteen pois sitä mahdollisuutta, että voimala-alueiden välissä vaikutus voi olla suurempi ja jatkua kauemmas kuin yksittäisen, selvästi erillään olevan voimala-alueen vaikutus, Mehtätalo kertoo.

Yöunen häiriintyminen tyypillinen infraäänen aiheuttama oire

Tutkimuksen peruskysymyksenä oli, oliko perheessä huomattu terveydentilassa muutoksia viimeisen puolen vuoden tai vuoden kuluessa. Kysymyksen sanamuoto ajankohtaa koskien riippui siitä, milloin vaikutus lähimmistä tuulivoimaloista olisi voinut alkaa. Haastateltaville ei kerrottu etukäteen mahdollisesta yhteydestä tuulivoimaloihin.

– Pääosa vastaajista ei kyennyt nimeämään muutosta terveydentilassaan yleisesti kysyttäessä. Kuitenkin erillisiin oirekohtaisiin kysymyksiin annettiin paljon vastauksia, Mehtätalo sanoo.

– Tyypillisintä oli unen häiriintyminen tai yöunen tarpeen muuttuminen, väsymys ja erilaiset säryt. Vain hyvin harva, muutama vastaaja, piti mahdollisena syynä tuulivoimaloita.

Haitallinen tai vakava oireilu kolme kertaa yleisempää lähellä tuulivoimaloita

Vastaukset luokiteltiin oireiden haitallisuuden mukaan ja niistä tehtiin tilastollinen analyysi. Haitallista tai vakavampaa oireilua oli noin kolme kertaa enemmän tuulivoimaloiden lähellä (alle tai noin 15 km:n etäisyydellä voimaloista) kuin kauempana niistä (ks. kuvio 2).

kuvio 2Kuvio 2. Oireet lähes jatkuvassa tai usein kestävässä infraäänialtistuksessa (alle tai noin 15 km tuulivoimaloista) sekä kauempana (yli 15 km:n etäisyydellä) voimaloista.

– Analyysin perusteella näyttää vahvasti siltä, että voimaloiden rakentamisen jälkeen samanaikaisia oireita tulee suurimmalle osalle ihmisistä tuulivoimaloiden vaikutuspiirissä. Suurin osa oireista on tyypillisiä stressioireita, Mehtätalo kertoo.

Vaikka osa ihmisistä on epäillyt oireiden johtuvan tuulivoimaloista, etenkin jos voimalat ovat näkyvissä tai niiden mahdollisista haittavaikutuksista on kuullut etukäteen, oireita tulee asenteesta riippumatta. – Tutkimus osoittaa, että oireilu ei johdu asenteista, Mehtätalo toteaa.

Oireiden ilmeneminen aleni merkittävästi vasta 15–20 km:n päässä voimaloista (ks. kuvio 2). Mikäli voimaloita on eri puolilla ja ihminen oleskelee alueella paljon, riski oireisiin kasvaa.

Infraäänen haitta-alue oletetaan liian pieneksi

– Myöhemmin vuoden 2017 aikana eri puolilla Suomea tehtyjen infraäänimittausten perusteella on todettu, että 15–20 km on tyypillinen etäisyys, jonne asti tuulivoimaloiden sykkivän infraäänen voidaan mittauksin todeta lähes kaikissa olosuhteissa leviävän, Mehtätalo kertoo. Amerikkalaisen tutkimuksen mukaan infraääni leviää suotuisissa olosuhteissa 90 km:n etäisyydelle voimaloista.

Mikäli pilottitutkimuksen otos on edustava, suomalaisista noin 400.000 kärsii oireista tuulivoimaloista johtuen ja heistä vain noin 10.000 yhdistää oireilun tuulivoimaloihin. Pienen tutkimusaineiston vuoksi vahvoihin johtopäätöksiin on suhtauduttava varauksella.

– Tutkimus osoittaa kuitenkin selvästi, että kaikissa aiemmin tehdyissä tutkimuksissa haitta-alue on jo etukäteen oletettu liian pieneksi, sanoo Markku Mehtätalo. – Muun muassa erään toisen amerikkalaistutkimuksen laaja, perusteellinen aineisto, jota käytetään useissa julkaisuissa, on kerätty 11,7 km:n säteellä voimaloista. Tästä syystä tutkimuksissa ei voida havaita terveyshaittaa, koska oireilu ei vielä tällä etäisyydellä muutu, hän päättää. – syte


Auniogroup (2017). Tutkimuksen käynnistyminen. Saatavilla: https://www.auniogroup.com/2017/03/10/tutkimuksen-kaynnistyminen/

Auniogroup (2017). Tuulivoimaloiden infraääni on uusi signaali ympäristössä. KauppaSuomi 34/2017, s. 6-7. Saatavilla: https://www.auniogroup.com/2017/09/11/tuulivoimaloiden-infraaani-on-uusi-signaali-ymparistossa/

Auniogroup (2018). Ilmajoen alueen tuulivoimaloiden infraäänimittaukset. Saatavilla: https://www.auniogroup.com/2018/01/15/ilmajoen-alueen-tuulivoimaloiden-infraaanimittaukset/

Auniogroup (2017). Kokkolan tuulivoimaloiden käynnistyminen. Saatavilla: https://www.auniogroup.com/2017/12/30/kokkolan-tuulivoimaloiden-kaynnistyminen/

Marchillo, O., Arrowsmith, S., Blom, Ph. & Jones, K. (2015). On infrasound generated by wind farms and its propagation in low-altitude tropospheric waveguides. Journal of Geophysical Research: Atmospheres. Available: https://agupubs.onlinelibrary.wiley.com/doi/full/10.1002/2014JD022821

Pilot Study SYTe 2016 – English translation (pdf-file)

Pilot Study SYTe 2016 – WindWatch.org

Pilotstudie SYTe 2016 – Deutsche Übersetzung